Läski, pullukka, pyöreä

Oon aina ollut läski. Tai pullukka tai pyöreä, miten sen nyt haluaakaan kauniisti ilmaista. Koko lapsuuden olin punkero ja sitä jatkui yläasteelle asti. Yläasteella venähdin pituutta, mutta paino pysyi samana. Sain kuulla painostani lapsena, mutten koe, että mua olisi ihan hirveästi asian tiimoilta kiusattu. Tai sitten en vain ottanut asiaa niin. Mutta edelleenkin mulle on hankalaa olla tilanteessa, jossa naureskellaan sille, millainen pikku punkero olen ollut. Etenkin mun siskolle tämä on yleinen ja hauska keskusteluaihe. Ehkä se johtuu siitä, että omaa paremmuuttansa pitää jotenkin korostaa ja muita keinoja ei oikein ole?

Lapsuuden pyöreydestäni johtuen näen itseni edelleenkin lihavana. Tiedän kyllä, että olen ihan normaalipainoinen, mutta miellän itseni pyöreäksi. Vaikka kaikki aina toitottavat, että olen hoikka ja siro, mutta omasta mielestäni en vain ole. En ainakaan itse näe kehoani pienenä ja sirona. Tästä johtuen päässäni pyörii usein ajatuksia siitä, että olenkohan nyt liikkunut tarpeeksi ja syönköhän liikaa. Onneksi vaa’alla käynti on jäänyt hyvin vähäiseksi ja peili on nykyään enemmänkin se, mistä seuraan kehoni muutoksia. Minulla on iso lantio ja olen päärynän mallinen. Jonkun mielestä minulla on kapea vyötärö ja olen naisellisen mallinen. Omasta mielestäni olen leveä turhan alhaalta ja että reiteni ovat valtavat. 

Nyt salitreenin myötä olen muutamassa vuodessa saanut kasvatettua yläkroppaani ja näin tasapainotettua isohkoa lantiotani näyttämään suhteessa pienemmältä. Olen vain jotenkin hukassa kehoni kanssa, kun toisaalta haluaisin lisää voimaa ja lisää lihasta, mutta toisaalta haluaisin rasvaa pois ja pienentyä. Nämä ei vain oikein onnistu yhtä aikaa. En oikein tiedä mitä tekisin. On kuitenkin ollut ihanaa huomata, miten käsivarteni ja hartiani ovat saaneet lisää lihasta ja viihdyn entistä paremmin omassa kehossani.  

Sanoin miehelle, etten oikein tiedä, että mitä haluaisin keholleni tehdä. Hän totesi, että miksen vain voisi jatkaa samalla tavalla, miksi pitää muuttaa mitään. Jäin pohtimaan tätä ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että jatkan salitreeniä, mutta kevään tullen lisään aerobisen liikunnan määrää. Ajattelen tai ainakin yritän ajatella, että haluan kehoni olevan tarpeeksi voimakas, mutta myös kestävä ja pysyvän hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Tärkeintä kuitenkin taitaa olla se, että kroppa toimii ja pysyy toimintakuntoisena ja ulkonäölliset seikat tulevat vasta kakkosena. Uutena tavoitteena voisi olla oppia hyväksymään itsensä ja oppia kiinnittämään huomiota niihin hyviin asioihin.